Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja taas on ehtinyt tapahtuun sitä sun tätä.

 

Viime viikko meni aika pitkälle karnevaaleja seuratessa ja niiden kanssa eläessä. Juhlaa kesti viikon ja meno oli päällä muutamaa lepotuntia per vuorokausi lukuun ottamatta koko ajan.

Juhla on siis kuin Suomen juhannus, eli juhlistetaan kesän alkamista ja ollaan muuten vaan iloisia. Karnevaalien ekana päivänä järjestetään kulkue, jossa esiintyy jokainen alue/lähiö. Jokaiselle alueelle on etukäteen annettu teema ja he pukeutuvat siis sen mukaan.

 

Vähän hämysiä kuvia, mutta ehkä näistä saa sen idean. 

 

Toisen ja kolmannen karnevaalipäivän aikana kaduille alkaa ilmestymään jokaisen edellä mainitun alueen tekemiä patsaita/teoksia. Näitä on kuulemma tehty ja viimeistelty koko vuosi vain tätä juhlaa varten. Patsaat usein ottavat joihinkin asioihin kantaa, kuten poliitikkoihin, lakeihin yms.

Patsasta/veistosta

 

Joka päivä karnevaalien ajan kello 14 järjestetään ilotulitus aivan tuossa meidän parvekkeen alla. Hyvin jytisee.. Ei ehkä vastaavanlaista tulitusta järjestettäisi Suomessa, valittavien mummojen ja ehkä myös turvallisuussyiden takia.

Tässä kuva ekan illan yötulituksesta kun en löytänyt kuvapaljoudesta niitä päiväkuvia ihan heti. 

 

Viimeisenä päivänä nämä teokset sitten tuikataan tuleen vuorotellen ja palokunta pitää huolen että talot ei syty palamaan ja että tuli on hallinnassa ja ihmiset märkiä ja vilvoitettuja. Tuli meinaan välillä sellaisella paineella sitä vettä, että onneks sattui pitämään silmät kiinni.

Se suurin kaunein ja kallein ennen ja hetki sytyttämisen jälkeen.

 

 

Toissaviikolla tapahtui myös jotain sellaista mitä ei ole oikeastaan ikinä ennen tapahtunut omalle kohdalle. Unohdin avaimet kotiin, eikä ollut vara-avainta, eikä ketään keneltä kysyä sellaista.
Tapahtumaketjuhan alkoi siitä että edellisenä päivänä meille oli asennettu uusi lukko oveen. Uusi siis edellisen lisäksi. Seuraavana päivänä menin sitten juokseen hotellin rappusia ( hiton hyvä kuntoilumuoto kun on 29 kerrosta juostavana :D ) ja otin vanhaan tapaan avaimet mukaan. No, kuntoilun jälkeen hikisenä tajusin sitten että otin vain vanhan avaimen mukaan ja olin sitten yö/kotihengailuhousuissa ja crocseissa hikisenä oven takana ilman puhelinta. Aikani pähkäilyäni lähdin käymään mirin töissä (edelleen hikisenä ja kyseisissä vaatteissa) kysyyn jos se olis huomannu ottaa sen toisen avaimen aamulla. No, pääsin valtavasta väenpaljoudesta huolimatta (karnevaalit) mirin toimistolle, mutta se ei jostain syystä avannut ovea. Jälkikäteen paljastui, että olivat juuri silloin olleet katsomassa klo 14 ilotulitusta. Ei muuta kun takaisin rappukäytävään pohtiin tilannetta.
Epätoivoisena sitten kysyin ainutta englantia jotenkin taitavaa naapuria lainaamaan tietokonetta että sain mirille viestin tilanteesta. Miri tuli heti kun sai viestin, mutta ei hänelläkään avaimia ollut, kun oli luottanut että olen koko päivän kotona.
No sitten ei muuta kun soittoa isännöitsijälle. Tämä oli juuri astumassa lentokoneeseen, joten ei pystynyt auttamaan asiassa.. No. Sitten päätettiin soittaa ( mirillä akku loppumassa) sille kaverille joka asensi lukon. Hänellä ei ollut enää kolmatta avainta, mutta päätti tulla katsomaan tilannetta jos saisi sen ratkaistua.
No, toden totta, hän ja toinen kaveri yhdessä ”murtautui” meidän kämppään jollain muoviläpyskällä, eli tilanne vihdoin ohi. Sama kaveri on käynyt tekemässä meillä jotain pikkukorjauksia kämppään, joten sillä suostui tulemaan, eikä edes suostunut ottamaan mitään vaivanpalkaksi. Hyvä tyyppi.
Sen jälkeen ollaan muistettu kyllä ottaa avaimet mukaan.

 

Työhommat on edelleen yhtä epäselvät kuin viimeksikin. Toisin sanoen en ole nyt tehnyt töitä viimeiseen pariin viikkoon. Joitain viestejä olemme toisen suomalaisen työntekijän kanssa saaneet tilanteesta, mutta ollaan päätetty vielä katsoa mihinkä tilanne kehittyy. Samalla olen alkanut katselemaan prospekteja paikkoja, minne voisi päästä töihin tai edes työharjoitteluun. Lähinnä oman alan töitä siis. Olisi siitäkin enemmän kokemusta ja hyötyä kun kotona makuusta, vaikka onhan tääkin omalla tavallaan kivaa. Koti-isän hommat. Ei vaan, todellisuudessa tilanne kyllä vähän ahdistaa. Jos saisi kulut katettua jollain pikkuhommilla, niin olisi jo mukavampi tilanne. Toivotaan että tilanteeseen saadaan ratkaisua tavalla tai toisella.

Ensi viikonloppuna (7.7.) on sitten vihdoin ne häät joita miri ja sen perhe on hössöttänyt koko kevään. Kävin viime viikolla ostamassa, tai oikeastaan valitsemassa ja mittaamassa, puvun häihin. Loppujen lopuksi hyvään hintaan hyvä merkki ja oikeaan kokoon tehty.
Espanjan pukumuoti on kyllä huomattavasti tiukempi kuin Suomessa :D Ekoja pukuja päälle laittaessa tuntui niin kun olisi vetämässä mp-nahkapukua päälle. Löytyi sitten lopulta mullekin se sopiva, vähän klassisemmalla leikkauksella ja mallilla, oleva puku.

 

Saatiin yksi varmistettu kyläilijätapaus lisää kun A&A ilmoitti varanneensa loman viikoksi elokuulle Alicanteen! Aikaisemmin varma tapaus on ollut eräs Oulun ystävä, joka tulee päiväksi ja yöksi piipahtamaan Torreviejan vierailun yhteydessä. Jos vierailu kiinnostaa, laittakaa viestiä facebookissa, sähköpostissa tai täällä, niin katsotaan jos sopii meidän menoihin.

 

Tosta vielä yksi kuva Finaalin jälkeisistä tunnelmista! Jälleen samalta aukiolta.

 

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

-Teemu

 

P.S. Vaikka Espanjasta löytyy kaikennäköistä erilaista ja erikoista ruokaa, on yksi hauska yli muiden. Kaupasta saa keitettyjä kananmunia! Hahaha, repesin kyllä täysin kun näin ne. Ajattelin että syökö joku niitä suoraan kennosta, vai onko niin tiukka aikataulu ettei ehdi itse keittään aamusin. Jatkan mysteerin selvittämistä..